Thursday 25 September 2008

Reissutarinaa ja kuvaa 17.10. HMPK:lla

Päivitys: tilaisuus on vain HMPK:n jäsenille. Jaan toki vielä tällä foorumilla valmistelemani esityksen.

Pekkavee rekrytoi minut esittelemään reissua lyhyesti HMPK:n Oktoberfest-iltaan 17.10.

Monday 22 September 2008

Numeroita

Kilometrit: karvan alle 11.000km
Bensankulutus: 550l, eli keskikulutus n 5l/100km.
Matkapäiviä: 45, joista ajoa melkein 40 päivänä. Keskimatka siis 270km. Liian paljon.
Huippunopeus: 182km/h, Saksa
Sakkokertymä (3kpl): 190 eur
Telttaöitä: 18 kpl
Vedenkulutus: ostettua vettä n 8l, loput filtteröity tai otettu merkityistä lähteistä. Päivittäin kului n 3l.
Puhelinlasku: 200e
Maita: 10 (Suomi, Venäjä, Turkki, Iran, Bulgaria, Romania, Unkari, Slovakia, Tsekki, Saksa)
Korjauskustannukset matkalla: ei mitään, vähän jeesus-teippiä etuvilkkuihin.
Vauriot: toinen etuvilkku poikki, toinen laukkurauta vähän vääntynyt, naarmuja laukuissa
Kaatumset: kerran liikenteessä Iranissa (kävelyvauhtia), ehkä 8 kertaa maastossa (kävelyvauhdissa)
Lahjukset/kiristykset: kerran Venäjällä, 44 eur, miliisi vei päiväkassan
Korkein piste: 2727m, korkein telttayöpyminen n 2200m
Kulut matkalla: Visa electron 1100e, MasterCard (740e), yht = n 1840e
Laivakulut: Sochi-Trabzon 155e + Rostock-Helsinki 228e, yht = 383e
Halvin bensa Iranissa: 2 litraa dollarilla (0.35e/l)

Kotona.

Tulin aamulla maailman TYLSIMMÄLLÄ laivalla Suomeen. Voi jeesus. Rostock-Helsinki. Laiva oli ihan tyhjä, kylmä ja siellä ei ollut absoluuttisesti yhtään mitään tekemistä. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Olipas tylsä 26-tuntinen.

Aamulla kuudelta laiva satamaan, tullin kautta leimauttamaan Carnet, kotiin suihkuun. Menin vielä käymään toimistollakin, muistelemassa salasanoja ja lukemassa työpostit.

Oli kyllä aika haikea olo kotona, reissu ohi, syksy saapunut, kylmää ja pimeää. Mutta oli myös mukavaa ja helppoa. Hetki pitää vielä mietiskellä, että missä sitä oikein tuli käytyä ja mitä siellä tuli nähtyä ja koettua.

Friday 19 September 2008

Kohti Berliinia

Olen Bratislavassa ja ajan illaksi viela Berliiniin siskon luo. La-illalla/su-aamusta otan laivan Rostockista Helsinkiin, jonne saavun klo 06 maanantaina. Eli paivan muohassa toita ajatellen.

Harmi, etta hienot euroopan kaupungit ja vuoristot pitaa ihailla autobaananlta, mutta minkas teet, aikaa ei enaa ole.

Taalla alkaa olla aika viileaa, oisin laskee nollan tienoille. Eli kesamakuupussilla on aika vilpoista nukkua. Romaniassa oli hienoa, sinne voisi menna uudelleen. Mutta reitti Ukrainan ja Baltian lapi olisi ollut liian hidas, oli pakko ottaa euroopan nopeat moottoritiet.

Loppuraportti Berliinista,
N

Saturday 6 September 2008

Sekaisin Ramadanista

Muslimien pyha paastokuukausi, Ramadan, alkoi tana vuonna 1.9. Syomisesta, juomisesta (vesi mukaanlukien) ja seksista on pidattaydyttava auringonnousun ja -laskun valisena aikana.

Kun ilta alkaa hamartya, koko kaupunki heraa odottavaan kuhinaan: jokainen ravintola tayttyy syomaan tulevista muslimeista, kaikki ruokakaupat ja kioskit ovat taynna illan massailyyn valmistautuvia ihmisia ja jokainen nurmikon palanen vallataan viltein ja ruokakassein. Tunnelma on harras ja yhteisollinen mutta myos kuin karnevaaleissa. Suurimpien ja tarkeimpien moskeijoiden ymparilla on kymmenia ja taas kymmenia pienia kojuja, joista myydaan mita mielenkiintoisimpia herkkuja: varikkaita sokerimassoja, jotka kierretaan tikun ympari, makeita leivoksia, erilaisia kuumia juustopiiraita, halvaa, kuivattuja hedelmia, tuoreita marjoja, teeta, kahvia, mehuja, kebabia, jaateloa, grillattuja ja keitettyja maisseja seka erilaisia pahkinoita.

Mina tietysti seuraan esimerkkia ja varustauduin omine muovipusseineni illan piknikille. Yksin se on vahan tylsaa, mutta onneksi ehdin juuri istuutua alas, kun lahella olleet miehet kutsuivat minut seuraansa. Edellisista kerroista viisastuneena olin varautunut runsain evain ja sain tuotua yhteiselle viltille pahkinoita, oliiveja, kuivattuja hedelmia, valtavan tomaatin ja juustoa. Pari postityolaista, opettaja, casablancalainen laakari, hoitaja ja pari muuta valtion hommissa olevaa miesta. Marokossa asuva laakari puhui hyvaa englantia, joten oli oikein hauska jutella ja illallistaa heidan kanssaan. Juuri tama yhteisollisyys ja jakaminen tekee yksinmatkustamisesta naissa maissa erityisen hienoa (tosin valilla olisi ihan mukava istuskella ihan vain omassa rauhassa..).

Ruokailun jalkeen moskeijan minareeteista alkoi kuulua taas tuttu rukouskutsu, ja miehet lahtivat viela viimeiselle iltarukoukselle laheiseen moskeijaan. Jain seuraamaan ihmisvilinaa ja juomaan teeta ulkopuolelle.

Kotimatkalla paadyin (tietysti alkoholittomaan) ravintolaan juomaan viela pari teeta ja polttelemaan vesipiipullisen. Koska en tupakoi, vesipiipullinen nousee paahan aika nopeasti. Ja kun koko ravintola polttaa ja muusikot laulattavat ja tanssittavat ihmisia, tuntuu kuin olisi parin promillen humalassa. Oli hauskaa, mutta seuraavan kerran poltan vesipiippuni ulkona. Raitis ilma tekee siita paljon nautittavampaa. Ja onneksi tasta humalasta selviaa kymmenen minuutin kavelylla raittiissa ulkoilmassa.

En ole matkustanut kuin muutamassa muslimimaassa (turkki, iran, marokko, bangladesh), mutta vasta nyt naen kuinka vahva ja paivittainen osa elamaa uskonto on naille ihmisille. Hindumaissa taas kaikki on niin erikoista ja mystista, etta heıdan arkielamansa peilaaminen kristittyjen arkeen on mahdotonta.

Huomenna on sunnuntai, kayn ehka katsomassa dervisseja ja korjailen mopoa. Sitten onkin jo maanantai ja Malinin lentopaiva. Ja sita on odotettu!

Voikaa hyvin, niin taallakin.

Friday 5 September 2008

Istanbul

Pikainen paiwitys: olen Istanbulissa. Ja hostellin tietokoneessa ei toimi wee-kirjain, joten kirjoitetaan wanhahtawasti :)

Wiime yon nukuin taas totutusti teltassa. Ajelin kaunista pikkutieta haumetsien lapi, kun loysin taydellisen paikan lounaalle (leipaa, tomaattia, suolaa, juustoa, teeta, pahkinoita, wiinirypaleita). Kello ei ollut kuin kolme, mutta paatin silti jaada yoksi, oli niin hienoa olla kotoisissa maisemissa, kuin lapsuuden Meriniemella. Tai nuorena lukemani Ronja Ryowarintyttaren peikkometsassa. Istuskelin saniaisten keskella, join teeta ja kuuntelin hiljaisuutta. Ja odotin pimeaa, jotta woisin pystyttaa telttani.

Hiljaisuudessa oli hieman outoa olla. Ihan kuin olisin tarwinnut liikenteen melua, jotta olisin saanut kiinni muusta maailmasta. Mutta nyt ei ollut kuin mina ja metsan (painostawa?) hiljaisuus. Mielikuwitus alkoi leikkia, kuulin kaikenlaisia aania ja kuwittelin, mita kaikkia elaimia korkean rinteen paalla liikkui. Olin, odotin ja en tehnyt mitaan. Mielenkiintoinen tila.

Hamaran laskeuduttua alkoi helpottaa, kohta woisin kaiwaa teltan ja tehda iltapalaa. Oli hauskaa seurata miten walo muutti koko maisemaa: ensin oksien waleista pilkottaat auringonsateet tekiwat waaleita kohtia saniaisten keskella, sitten kaikki wihrea alkoi muuttua tasaisen tummaksi ja lopulta auringon jo laskettua, oli enaa jaljella pimeytta ja mustia siluetteja.

Yolla kuulin kaikenlaisia outoja aania, mutta olin jo tottunut niihin. Joka telttayona pimean tultua, alkoi teltan ulkopuolella kauhea kuhina. Elaimet oliwat warmasti pienia, wain hiiren kokoisia. Mutta kun kerran jokin murisi matalalla aanella teltan ulkopuolella, nukuin loppuyon puukon kanssa :)

2/3 matkasta on tehty. Wiela wiikko rentoa oleilua Malinin kanssa, ja sitten wiimeinen puristus Istanbulista Helsinkiin, aikaa 6 paiwaa, matkaa 3000km. Eli tulee taas rankka ajo.

Tuesday 2 September 2008

Rikkikylvyssa kurdien kanssa

(Tapahtui viikko sitten)
Ylitin Iranin ja Turkin rajan Turkin kurdialueella, joka istanbulilaisille ja muulle lansi-turkille on terroristien, PKK:n sydanmaita. Mutta (turistin) todellisuudessa siella on vain enemman armeijan tarkistuspisteita (pari-kolme paivassa). Kurdistan ulottuu seka Turkin, Irakin etta Iranin alueelle. Alue on vuortistoista, vehreaa ja nayttaa vauraalta. Tietaakseni siella on myos paljon luonnonvaroja, joka lienee yksi syy alueen itsenaistymispyrkimyksiin. Ken tietaa paremmin, korjannee..

Ajelin mukavaa vuoristotieta, kun pysahdyin katselemaan maisemia. Samalla pysahdyspaikalla oli pakullinen paikallisia, ja vaihdoimme kuulumiset. He nayttivat, etta alhaalla oli ihmisia kylpemassa. Minuakin pyydettiin mukaan, mutta ujostutti enka viitsinyt alkaa saataa vaatteidenvaihdon kanssa. Olin jo ajamassa pois kun paatin sittenkin menna kokeilemaan, ajattelin etta asia jaisi muuten harmittamaan.

Jyrkan rinteen alla oli tyomaan nakoinen mutakuoppa, jossa kellui ihmisia. Oli naisten puoli ja miesten puoli. Valissa oli lakanan kokoinen sininen pressu parin puukepin tukemana. Naiset kylpivat vaatteet paalla (vai olivatko ne kylpyvaatteet?), miehet kalsareissaan. Iranin tiukan vaatemuodin jalkeen suomalaisen rento suhtautuminen alastomuuteen oli hieman kuumottavaa: nakyi paljasta reitta, jossain vilahti tissi.

Miesten puolella oli kymmenisen ukkoa ja viitisen lasta kylpemassa. Allas oli matala, alle puolimetrinen. Kooltaan ehka 4*6m. Viereisen vuorenrinteen alta pulppusi hiljalleen kuumaa, rikkipitoista vetta altaisiin ja miehet istuskelivat juuri kuuman lahteen edessa. Tunnelma oli lammin ja tiivis, miehet juttelivat ja kauhoivat purkeilla vetta toistensa paalle. Oli ystavallinen ja yhteisollinen olo. Mies, joka istui takanani, alkoi hieromaan yllattaen selkaani ja hartioitani, tuntui hyvalta, ajaminen on rankkaa selalle ja hartioille. Muutaman minuutin kuluttua han pyysi vaihtoa ja niinpa mina hieroin hanen hartioitaan. Mikas siina. Olin kuulemma niin hyva, etta toinen, karjun oloinen mies, halusi myos hierottavaksi. Hieroin hanenkin kaapin kokoista, hyvin karvaista selkaansa. Kuului vain auh, auh, auh. Sitten piti hieroa viela hanen jalkateraansa, se oli kuulemma kipea. Hieroin senkin ja kaikki olivat tyytyvaisia.

Suomalaiseen (?) mieleen, vieraan miehen kosketus koetaan helposti hieman epailyttavaksi. Mutta taalla, missa kylpylat (hamam) miespesijoineen ja -hierojineen ovat arkipaivaa, asiassa ei ole mitaan kummallista. Se on normaalia, ystavyytta, yhteisollisyytta. Meilla siita kasvatetaan eroon viimeistaan 10 vuoden ikaisena. Isan tai aidin halaus kuuluu muka vain lapsuteen. Harmillista, eiko?

Reilun tunnin kylpemisen jalkeen yksi perhe kutsui minut syomaan heidan kanssaan. Arvasin nain tapahtuvan, ja olin varautunut siihen ottamalla altaalle mukaan Iranista ostamiani herkkuja, pahkinoita ja kuivattuja hedelmia. Istuimme kurdien kanssa vilttien paalla (tasta on kuva tuossa aiemmassa kirjoituksessa) ja soimme lounasta: perheen isa leikkasi tuoreita tomaatteja isoon kattilaan, ripotteli paalle suolaa. Lisaksi oli murumaista juustoa, paprikoita, suklaalevitetta, viinirypaleita, ja tietysti leipaa ja teeta. Plus minun tuomiseni. Perheen isoaiti oli hyvin onnellinen kuivatuista puolukoista, joita olin tuonut (ainakin ne maistuvat ja nayttavat puolukoilta, en tieda mita ne ovat). Syomassa olivat perheen isa, aiti ja kolme poikaa, isoaiti ja muutama muu vanhempi nainen ja mies. Ehka perhetta, sisaruksia. Olin onnellinen lounastaessani heidan kanssaan. Yhteista kielta ei ollut, mutta ei se haitannut. Perheen nuorin poika, 3v, oli tykastynyt minuun jo altaalla ja seurasi minua kuin hai laivaa. Jos kavin poran luona, han juoksi perassani. Altaalla han oli koko ajan kauhomassa kuumaa vetta paalleni.

Lounaan jalkeen minut varustettiin valtavalla tomaatilla ja muilla hedelmilla, enhan voisi lahtea tyhjin kasin. Muut lahtivat viela kylpemaan, mutta minulla oli viela pitka matka edessa. Hyvastelimme ja pojat seurasivat minua rinnetta ylos katsomaan moottoripyoraa ja kantamaan tavaroitani. Kaikkien piti saada kantaa jotain, laukku tai housut tai takki tai vesipullo. Ylhaalla paatin viela ajeluttaa kaikkia, pieninta poikaa ensimmaisena. Yksitellen he istuivat minun ja tankin valissa ja tein muutman kierroksen lyhyen lenkin. Isompia poikia kyyditin hieman kovempaa, pienimpia hissukseen. Tuntui, etta se oli suuri kokemus pojille, he nayttivat olevan otettuja. Pienin poika oli niin tykastynyt, etta halusi pussata minua poskelle :)

Lahdin ja he jaivat kylpemaan. Olin onnellinen ja tyytyvainen uudesta hienosta kokemuksesta.