Monday, 28 September 2009

Kesän Karoot vaihdettu Metzelerin Touranceen


Kesän kaatumisen jälkeen ajaminen jäi vähille, ja viikonloppuna tuli vaihdettua Karoon nappulat Touranceen (Etu: 110/80 R19 TV 59V, taka: 150/70 R17 M/C TL 69V). Netistä kotiinkuljetettuna Tourancet maksavat n 222eur, liikkeestä Suomesta reilusti enemmän. Mynetmoto.com ja Reifenversand.com ovat hyviä nettikauppoja.

Myös uudet lisävalot pitää vielä asentaa (nyt yht 4 lamppua) ennen perjantaina alkavaa Ruotsin/Norjan reissua.

Monday, 30 March 2009

Want this in English? Read it at ADVrider!

If you are interested in this motorcycle journey from Helsinki to Iran and back, you can read it also in English at the Adventure Rider forum. It's a very lively and popular website for adventure motorcyclists around the world. I enjoy it a lot, lots of great stories to read.

Click here: "My first solo trip: Helsinki - Iran - Helsinki"

Monday, 10 November 2008

Hilidioksidipäästöt reissulla

Hesarin sivuilla on hiilijalanjälkilaskuri. Nopeasti vertaillen 11.000 km moottoripyöräreissu (siis pelkkä ajo, ei mukana motelleja, ruokia, jne) rasitti ympäristöä 966 kg CO2. Hieman vähemmän rasittaa edestakainen Euroopan sisäinen lento (812 kg CO2) ja reilusti enemmän sitten pitkän matkan lento (2185 kg CO2).

Eli.. se oli luontoystävällisempää kuin lentäen?

Testaa hiilijalanjälkesi (HS.fi)

Thursday, 6 November 2008

Kerhoillan presis nähtävillä

Ok, eli tässä se viimein on. Unohdin sen slideshareen, jossa sitä oltiin jo (jotain kautta) käyty kattelemassa :)
Helsinki-Iran-Helsinki
View SlideShare presentation or Upload your own. (tags: travel solo)

Thursday, 25 September 2008

Reissutarinaa ja kuvaa 17.10. HMPK:lla

Päivitys: tilaisuus on vain HMPK:n jäsenille. Jaan toki vielä tällä foorumilla valmistelemani esityksen.

Pekkavee rekrytoi minut esittelemään reissua lyhyesti HMPK:n Oktoberfest-iltaan 17.10.

Monday, 22 September 2008

Numeroita

Kilometrit: karvan alle 11.000km
Bensankulutus: 550l, eli keskikulutus n 5l/100km.
Matkapäiviä: 45, joista ajoa melkein 40 päivänä. Keskimatka siis 270km. Liian paljon.
Huippunopeus: 182km/h, Saksa
Sakkokertymä (3kpl): 190 eur
Telttaöitä: 18 kpl
Vedenkulutus: ostettua vettä n 8l, loput filtteröity tai otettu merkityistä lähteistä. Päivittäin kului n 3l.
Puhelinlasku: 200e
Maita: 10 (Suomi, Venäjä, Turkki, Iran, Bulgaria, Romania, Unkari, Slovakia, Tsekki, Saksa)
Korjauskustannukset matkalla: ei mitään, vähän jeesus-teippiä etuvilkkuihin.
Vauriot: toinen etuvilkku poikki, toinen laukkurauta vähän vääntynyt, naarmuja laukuissa
Kaatumset: kerran liikenteessä Iranissa (kävelyvauhtia), ehkä 8 kertaa maastossa (kävelyvauhdissa)
Lahjukset/kiristykset: kerran Venäjällä, 44 eur, miliisi vei päiväkassan
Korkein piste: 2727m, korkein telttayöpyminen n 2200m
Kulut matkalla: Visa electron 1100e, MasterCard (740e), yht = n 1840e
Laivakulut: Sochi-Trabzon 155e + Rostock-Helsinki 228e, yht = 383e
Halvin bensa Iranissa: 2 litraa dollarilla (0.35e/l)

Kotona.

Tulin aamulla maailman TYLSIMMÄLLÄ laivalla Suomeen. Voi jeesus. Rostock-Helsinki. Laiva oli ihan tyhjä, kylmä ja siellä ei ollut absoluuttisesti yhtään mitään tekemistä. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Olipas tylsä 26-tuntinen.

Aamulla kuudelta laiva satamaan, tullin kautta leimauttamaan Carnet, kotiin suihkuun. Menin vielä käymään toimistollakin, muistelemassa salasanoja ja lukemassa työpostit.

Oli kyllä aika haikea olo kotona, reissu ohi, syksy saapunut, kylmää ja pimeää. Mutta oli myös mukavaa ja helppoa. Hetki pitää vielä mietiskellä, että missä sitä oikein tuli käytyä ja mitä siellä tuli nähtyä ja koettua.

Friday, 19 September 2008

Kohti Berliinia

Olen Bratislavassa ja ajan illaksi viela Berliiniin siskon luo. La-illalla/su-aamusta otan laivan Rostockista Helsinkiin, jonne saavun klo 06 maanantaina. Eli paivan muohassa toita ajatellen.

Harmi, etta hienot euroopan kaupungit ja vuoristot pitaa ihailla autobaananlta, mutta minkas teet, aikaa ei enaa ole.

Taalla alkaa olla aika viileaa, oisin laskee nollan tienoille. Eli kesamakuupussilla on aika vilpoista nukkua. Romaniassa oli hienoa, sinne voisi menna uudelleen. Mutta reitti Ukrainan ja Baltian lapi olisi ollut liian hidas, oli pakko ottaa euroopan nopeat moottoritiet.

Loppuraportti Berliinista,
N

Saturday, 6 September 2008

Sekaisin Ramadanista

Muslimien pyha paastokuukausi, Ramadan, alkoi tana vuonna 1.9. Syomisesta, juomisesta (vesi mukaanlukien) ja seksista on pidattaydyttava auringonnousun ja -laskun valisena aikana.

Kun ilta alkaa hamartya, koko kaupunki heraa odottavaan kuhinaan: jokainen ravintola tayttyy syomaan tulevista muslimeista, kaikki ruokakaupat ja kioskit ovat taynna illan massailyyn valmistautuvia ihmisia ja jokainen nurmikon palanen vallataan viltein ja ruokakassein. Tunnelma on harras ja yhteisollinen mutta myos kuin karnevaaleissa. Suurimpien ja tarkeimpien moskeijoiden ymparilla on kymmenia ja taas kymmenia pienia kojuja, joista myydaan mita mielenkiintoisimpia herkkuja: varikkaita sokerimassoja, jotka kierretaan tikun ympari, makeita leivoksia, erilaisia kuumia juustopiiraita, halvaa, kuivattuja hedelmia, tuoreita marjoja, teeta, kahvia, mehuja, kebabia, jaateloa, grillattuja ja keitettyja maisseja seka erilaisia pahkinoita.

Mina tietysti seuraan esimerkkia ja varustauduin omine muovipusseineni illan piknikille. Yksin se on vahan tylsaa, mutta onneksi ehdin juuri istuutua alas, kun lahella olleet miehet kutsuivat minut seuraansa. Edellisista kerroista viisastuneena olin varautunut runsain evain ja sain tuotua yhteiselle viltille pahkinoita, oliiveja, kuivattuja hedelmia, valtavan tomaatin ja juustoa. Pari postityolaista, opettaja, casablancalainen laakari, hoitaja ja pari muuta valtion hommissa olevaa miesta. Marokossa asuva laakari puhui hyvaa englantia, joten oli oikein hauska jutella ja illallistaa heidan kanssaan. Juuri tama yhteisollisyys ja jakaminen tekee yksinmatkustamisesta naissa maissa erityisen hienoa (tosin valilla olisi ihan mukava istuskella ihan vain omassa rauhassa..).

Ruokailun jalkeen moskeijan minareeteista alkoi kuulua taas tuttu rukouskutsu, ja miehet lahtivat viela viimeiselle iltarukoukselle laheiseen moskeijaan. Jain seuraamaan ihmisvilinaa ja juomaan teeta ulkopuolelle.

Kotimatkalla paadyin (tietysti alkoholittomaan) ravintolaan juomaan viela pari teeta ja polttelemaan vesipiipullisen. Koska en tupakoi, vesipiipullinen nousee paahan aika nopeasti. Ja kun koko ravintola polttaa ja muusikot laulattavat ja tanssittavat ihmisia, tuntuu kuin olisi parin promillen humalassa. Oli hauskaa, mutta seuraavan kerran poltan vesipiippuni ulkona. Raitis ilma tekee siita paljon nautittavampaa. Ja onneksi tasta humalasta selviaa kymmenen minuutin kavelylla raittiissa ulkoilmassa.

En ole matkustanut kuin muutamassa muslimimaassa (turkki, iran, marokko, bangladesh), mutta vasta nyt naen kuinka vahva ja paivittainen osa elamaa uskonto on naille ihmisille. Hindumaissa taas kaikki on niin erikoista ja mystista, etta heıdan arkielamansa peilaaminen kristittyjen arkeen on mahdotonta.

Huomenna on sunnuntai, kayn ehka katsomassa dervisseja ja korjailen mopoa. Sitten onkin jo maanantai ja Malinin lentopaiva. Ja sita on odotettu!

Voikaa hyvin, niin taallakin.

Friday, 5 September 2008

Istanbul

Pikainen paiwitys: olen Istanbulissa. Ja hostellin tietokoneessa ei toimi wee-kirjain, joten kirjoitetaan wanhahtawasti :)

Wiime yon nukuin taas totutusti teltassa. Ajelin kaunista pikkutieta haumetsien lapi, kun loysin taydellisen paikan lounaalle (leipaa, tomaattia, suolaa, juustoa, teeta, pahkinoita, wiinirypaleita). Kello ei ollut kuin kolme, mutta paatin silti jaada yoksi, oli niin hienoa olla kotoisissa maisemissa, kuin lapsuuden Meriniemella. Tai nuorena lukemani Ronja Ryowarintyttaren peikkometsassa. Istuskelin saniaisten keskella, join teeta ja kuuntelin hiljaisuutta. Ja odotin pimeaa, jotta woisin pystyttaa telttani.

Hiljaisuudessa oli hieman outoa olla. Ihan kuin olisin tarwinnut liikenteen melua, jotta olisin saanut kiinni muusta maailmasta. Mutta nyt ei ollut kuin mina ja metsan (painostawa?) hiljaisuus. Mielikuwitus alkoi leikkia, kuulin kaikenlaisia aania ja kuwittelin, mita kaikkia elaimia korkean rinteen paalla liikkui. Olin, odotin ja en tehnyt mitaan. Mielenkiintoinen tila.

Hamaran laskeuduttua alkoi helpottaa, kohta woisin kaiwaa teltan ja tehda iltapalaa. Oli hauskaa seurata miten walo muutti koko maisemaa: ensin oksien waleista pilkottaat auringonsateet tekiwat waaleita kohtia saniaisten keskella, sitten kaikki wihrea alkoi muuttua tasaisen tummaksi ja lopulta auringon jo laskettua, oli enaa jaljella pimeytta ja mustia siluetteja.

Yolla kuulin kaikenlaisia outoja aania, mutta olin jo tottunut niihin. Joka telttayona pimean tultua, alkoi teltan ulkopuolella kauhea kuhina. Elaimet oliwat warmasti pienia, wain hiiren kokoisia. Mutta kun kerran jokin murisi matalalla aanella teltan ulkopuolella, nukuin loppuyon puukon kanssa :)

2/3 matkasta on tehty. Wiela wiikko rentoa oleilua Malinin kanssa, ja sitten wiimeinen puristus Istanbulista Helsinkiin, aikaa 6 paiwaa, matkaa 3000km. Eli tulee taas rankka ajo.

Tuesday, 2 September 2008

Rikkikylvyssa kurdien kanssa

(Tapahtui viikko sitten)
Ylitin Iranin ja Turkin rajan Turkin kurdialueella, joka istanbulilaisille ja muulle lansi-turkille on terroristien, PKK:n sydanmaita. Mutta (turistin) todellisuudessa siella on vain enemman armeijan tarkistuspisteita (pari-kolme paivassa). Kurdistan ulottuu seka Turkin, Irakin etta Iranin alueelle. Alue on vuortistoista, vehreaa ja nayttaa vauraalta. Tietaakseni siella on myos paljon luonnonvaroja, joka lienee yksi syy alueen itsenaistymispyrkimyksiin. Ken tietaa paremmin, korjannee..

Ajelin mukavaa vuoristotieta, kun pysahdyin katselemaan maisemia. Samalla pysahdyspaikalla oli pakullinen paikallisia, ja vaihdoimme kuulumiset. He nayttivat, etta alhaalla oli ihmisia kylpemassa. Minuakin pyydettiin mukaan, mutta ujostutti enka viitsinyt alkaa saataa vaatteidenvaihdon kanssa. Olin jo ajamassa pois kun paatin sittenkin menna kokeilemaan, ajattelin etta asia jaisi muuten harmittamaan.

Jyrkan rinteen alla oli tyomaan nakoinen mutakuoppa, jossa kellui ihmisia. Oli naisten puoli ja miesten puoli. Valissa oli lakanan kokoinen sininen pressu parin puukepin tukemana. Naiset kylpivat vaatteet paalla (vai olivatko ne kylpyvaatteet?), miehet kalsareissaan. Iranin tiukan vaatemuodin jalkeen suomalaisen rento suhtautuminen alastomuuteen oli hieman kuumottavaa: nakyi paljasta reitta, jossain vilahti tissi.

Miesten puolella oli kymmenisen ukkoa ja viitisen lasta kylpemassa. Allas oli matala, alle puolimetrinen. Kooltaan ehka 4*6m. Viereisen vuorenrinteen alta pulppusi hiljalleen kuumaa, rikkipitoista vetta altaisiin ja miehet istuskelivat juuri kuuman lahteen edessa. Tunnelma oli lammin ja tiivis, miehet juttelivat ja kauhoivat purkeilla vetta toistensa paalle. Oli ystavallinen ja yhteisollinen olo. Mies, joka istui takanani, alkoi hieromaan yllattaen selkaani ja hartioitani, tuntui hyvalta, ajaminen on rankkaa selalle ja hartioille. Muutaman minuutin kuluttua han pyysi vaihtoa ja niinpa mina hieroin hanen hartioitaan. Mikas siina. Olin kuulemma niin hyva, etta toinen, karjun oloinen mies, halusi myos hierottavaksi. Hieroin hanenkin kaapin kokoista, hyvin karvaista selkaansa. Kuului vain auh, auh, auh. Sitten piti hieroa viela hanen jalkateraansa, se oli kuulemma kipea. Hieroin senkin ja kaikki olivat tyytyvaisia.

Suomalaiseen (?) mieleen, vieraan miehen kosketus koetaan helposti hieman epailyttavaksi. Mutta taalla, missa kylpylat (hamam) miespesijoineen ja -hierojineen ovat arkipaivaa, asiassa ei ole mitaan kummallista. Se on normaalia, ystavyytta, yhteisollisyytta. Meilla siita kasvatetaan eroon viimeistaan 10 vuoden ikaisena. Isan tai aidin halaus kuuluu muka vain lapsuteen. Harmillista, eiko?

Reilun tunnin kylpemisen jalkeen yksi perhe kutsui minut syomaan heidan kanssaan. Arvasin nain tapahtuvan, ja olin varautunut siihen ottamalla altaalle mukaan Iranista ostamiani herkkuja, pahkinoita ja kuivattuja hedelmia. Istuimme kurdien kanssa vilttien paalla (tasta on kuva tuossa aiemmassa kirjoituksessa) ja soimme lounasta: perheen isa leikkasi tuoreita tomaatteja isoon kattilaan, ripotteli paalle suolaa. Lisaksi oli murumaista juustoa, paprikoita, suklaalevitetta, viinirypaleita, ja tietysti leipaa ja teeta. Plus minun tuomiseni. Perheen isoaiti oli hyvin onnellinen kuivatuista puolukoista, joita olin tuonut (ainakin ne maistuvat ja nayttavat puolukoilta, en tieda mita ne ovat). Syomassa olivat perheen isa, aiti ja kolme poikaa, isoaiti ja muutama muu vanhempi nainen ja mies. Ehka perhetta, sisaruksia. Olin onnellinen lounastaessani heidan kanssaan. Yhteista kielta ei ollut, mutta ei se haitannut. Perheen nuorin poika, 3v, oli tykastynyt minuun jo altaalla ja seurasi minua kuin hai laivaa. Jos kavin poran luona, han juoksi perassani. Altaalla han oli koko ajan kauhomassa kuumaa vetta paalleni.

Lounaan jalkeen minut varustettiin valtavalla tomaatilla ja muilla hedelmilla, enhan voisi lahtea tyhjin kasin. Muut lahtivat viela kylpemaan, mutta minulla oli viela pitka matka edessa. Hyvastelimme ja pojat seurasivat minua rinnetta ylos katsomaan moottoripyoraa ja kantamaan tavaroitani. Kaikkien piti saada kantaa jotain, laukku tai housut tai takki tai vesipullo. Ylhaalla paatin viela ajeluttaa kaikkia, pieninta poikaa ensimmaisena. Yksitellen he istuivat minun ja tankin valissa ja tein muutman kierroksen lyhyen lenkin. Isompia poikia kyyditin hieman kovempaa, pienimpia hissukseen. Tuntui, etta se oli suuri kokemus pojille, he nayttivat olevan otettuja. Pienin poika oli niin tykastynyt, etta halusi pussata minua poskelle :)

Lahdin ja he jaivat kylpemaan. Olin onnellinen ja tyytyvainen uudesta hienosta kokemuksesta.

Saturday, 30 August 2008

Perustarpeista

Perustarpeet ovat yksinkertaiset: pitaa olla puhdasta vetta, ruokaa, paikka nukkua ja mahdollisuus peseytya. Ja toimiva moottoripyora. Ja vahan rahaa.

Vesi on harvoin ongelma, ainakin taalla Turkissa on tienvarsilahteita, joten mukanani on 3-4 l raikasta vetta. Ruokakaan on harvoin ongelma: iltaisin ja aamuisin keitan teeta ja syon leipaa ja juustoa/oliiveja/pahkinoita tms. pienta. Paivalla kuumimpaan aikaan syon ison lounaan ja pitkin matkaa lasin teeta silloin talloin.

Mutta peseytyminen on valilla hankalaa. Hiusten ja koko kropan peseminen on aina pieni operaatio, mutta siihenkin oppii. Jos nakyvilla on juoksevaa vetta, on aika peseytya. Ja ehka tiskata kattilat. Likasilla hiuksilla, jotka ovat muhineet koko paivan kuumassa kyparassa, on noloa olla ihmisten ilmoilla. Varsinkin kun he ovat taalla aina niin siisteja. Parran saa ajettua desilla vetta, hiuksiin menee ehka litra. Mutta kuumissa oloissa varsinkin intiimihygienia voi muodostua ongelmaksi. Kunnes ymmarsin tehda kuten paikalliset. Meillahan pylly pyyhitaan, ja taalla pestaan. Ja mikas sen nerokkaampaa kuin huomata, etta jokainen kaynti vessassa on myos peseytyminen. Nerokasta. Suosittelen.

Ja muutenkin kun on peseytynyt (tanaan kavin vuoristojoessa uimassa ja viilentymassa), parta ajettu, hiukset puhtaat, tankki taynna ja sukat vaihdettu, oleminen on turvattu taas pariksi paivaksi.

Mopo on toiminut kuin sveitsilainen kello. Aina valilla saan idean ajaa sen vuoren laelle ja kaadan sen puolivaliin. Sitten taas kirotaan ja ihmetellaan, miten sen saa alas, mutta suurenpia vahinkoja ei ole tapahtunut. Tuntuu olevan kovaa tekoa. Vilkut tosin ovat katki ja sivulaukut aika pahassa kunnossa, mutta muuten kaikki ok. Iso bemari on hyva matkapyora, mutta tanne se on liian painava. Pitaisi saada 50kg pois. Ehka kevyempi pakoputki, ei mitaan tyokaluja ja vararenkaat kotiin. Mutta talla varustuksella se on aika haastava kivikossa.

Turkissa, kohti Istanbulıa

Erzincan, Keski-Turkki

Olin jo kirjoittamassa aıkaısemmın raporttia Iranin puolelta, mutta kesken kaiken tuli tavanomainen sahkokatko, joka kesti tunnin verran. Joten se siita sitten.

Olen neljatta paivaa Turkissa, matkalla kohti Istanbulia. Malin lentaa sinne ma 8.9., joten minulla on aikaa ihan mukavasti. Matkaa on ehka 1200km.

Iran, joka oli matkan paakohde, oli jotain aivan odottamatonta. En ole ikina kohdannut vastaavaa lamminsydamisyytta, ystavallisyytta ja ylitsepursuvaa vieraanvaraisuutta kuin koin Iranissa. Tutustuin Turkin ja Iranin rajalla (Bazargan) nurnbergilaispariskuntaan. He olivat matkalla Nepaliin, josta he lentaisivat takaisin Saksaan. Matkasin heidan kanssaan nelja paivaa luoteis-Iranin vehrealla vuoristo-alueella. Meilla oli samantyylinen matkustusrytmi, joten se sopi molemmille. Neljantena paivana olin taas tyytyvainen jattaytyessani omilleni. Yksinmatkustamiseen pitaa totutella, ja jos taas totuttautuu useamman ihmisen ryhmaan, jatkaminen yksin tuntuu aina hieman raskaalta. Paiva omillaan ja kaikki on taas ok.

Ajatus katkeilee.

Iranilaisista. Viimeisena yhteisena iltana etsiessamme telttapaikkaa saksalaisten kanssa, ehti tulla jo pimea. Olimme pienen kylan lahella ja ohitsemme ajoi tyypillinen iranilainen auto (merkkia Paykan) taynna miehia. He kysyivat minne olimme menossa, ja yritimme selittaa "ei hataa, etsimme vain paikkaa teltoillemme". Saimme kutsun nukkua heidan luonaan, mutta halusimme mieluummin telttamajoituksen. Yksin ehka olisin ottanut kutsun vastaan. He etsivat kanssamme laheiselta laitumelta tasaisen ja pehmean paikan ja varmistivat etta kaikki on ok. Kun olimme jo nukkumassa tunnin kuluttua, yksi miehista toi meille kanisterin vetta, 2l maitoa, leipaa ja pienen lautasellisen paistettuja kasvispihveja. Ele tuntui taas niin hienolta, olo oli kuin vanhanajan elokuvasta, jossa kylalaiset antavat yosijan ja ruokaa vasyneille matkalaisille.

Telttailu Iranissa tuntui ennen matkaa hieman kyseenalaiselta. "Pelottava ja kaukainen maa." Mutta kun tulimme rajan yli, jokaisella vihrealla maapalalla oli joku iranilainen perhe piknikilla. Heita oli kaikkialla ja lyhyt teetauko ulkona tuntui olevan osa heidan arkeaan. Ja paikaksi viltille riitti vaikka kahden tien valinen ruohokaistale. Eli telttailu oli OK, ei tarvinnut kuin osoittaa omaa telttaani, niin he tiesivat mista oli kyse. Jos paatin nukkua asumusten tai ihmisten laheisyydessa, kavin aina tervehtimassa "salam aleikum" heita ja kysymassa oliko ok nukkua tassa. Yleensa he aina tarjosivat yosijaa kotoaan tai ainakin varmsitivat etta minulla oli ruokaa ja vetta riittavasti. Kun olin pimean tultua saanut telttani pystyyn ja olin keittamassa teeta ja syomassa leipaa ja juustoa, moni tuli viela (uteliaisuuttaan?) tarkistamaan, mita oikein keittelin ja miten asuin. Kohtaaminen oli aina aika mukava, valilla olin hieman vaivaantunut kun auringonkukkaviljelija seisoskeli vieressani kun yritin tehda trangialla uuniomenia. Selitin ja naytin, etta kattilassa on omenia, sokeria ja pahkinoita. Ja tarjosin pahkinoita, rusinoita, rypaleita, mita nyt sattui olemaan varalla. Yleensa he olivat vain vilpittoman kiinnostuneita ja iloisia, etta olin tullut heidan maahansa.

Iranilaiseen kulttuuriin kuuluu tapa valilla kieltaytya maksusta (ta'arof). Se on vain ele, jolla vahaosainen voi periaatteessa saada ruokansa tai ostoksensa maksamatta. Mutta valilla vaikka kuinka yritan maksaa vaikka tienvarsikojusta ostamistani viinirypaleista, se ei vain onnistu. Vaikka kuinka yritan ja yritan, myyja ei suostu ottamaan rahaa vastaan vaan juoksee pois.

Muutama kuva


1. Punainen Tori, Moskova

2. Ensimmainen telttayo Turkissa. Se maailman kaunein paikka 2200 metrissa.

3. Pesulla vuoristojoessa.

4. Saksalais-turkkilainen Nureddin (etualalla) ja hanen perheensa.

5. Majapaikka kukkulan paalla. Mopo kaatui puolivaliin. Olin hyvin hermostunut taalla.

6. Puolalainen vanha ukko, joka oli kiertamassa Mustaamerta pyoralla. Hassu vanha ukko. Sanoi menevansa Afrikkaan seuraavaksi.

7. Olin katsonut satelliittikartoista pienen kiertotien heti Iranin rajan laheisyydessa. Tuli pieni kosketus aavikkoajoon.

8. Kurdiperhe, jonka kanssa olin kuumassa rikkikylvyssa. Kuvassa lounastauko. Onneksi minullakin oli tarjota jotain (pahkinoita ja kuiv. hedelmia Iranista).

9. Tanaan otettu kuva. Tienvarsilahde. Pullo taynna ja kaikki taas hyvin.

Thursday, 21 August 2008

Telttailua Turkissa

Kars, Koillis-Turkki. Kolmas paiva Turkissa, kaikki yot nukuttu teltassa.

Saapuminen Turkkiin oli lammin ja mukava. Olin nukkunut laivan kannella (en ostanut hyttia ja sisalla oli kuuma) ja tapasin 5 saksalaista motoristia, jotka olivat Mustanemeren kierroksella vanhoilla 250-kuutioisilla Ita-Saksan MZ-moottoripyorilla. Maahantulosirkus kesti 4 tuntia, mutta minulla oli aikaa.

Trabzonissa, joka on juuri Kaskar-vuoriston merenpuolella oli kuuma ja hikinen. Halusin sisamaahan ja koilliseen, vuoristoon kauas suurista kaupungeista. GPS:ssa oli hyvin suurpiirteiset tiestot mutta paperikartta toimi hyvin ja tiet oli viitotettu hyvin. Liikenne oli muutenkin rauhallista, kaikki ajoivat maltillissti ja nopeusrajoitusten mukaan. Kaupungeissa on hieman kaaosta, mutta ei mitaan verrattuna venalaiseen ajokulttuuriin.

Aloin nousta pitkin vuoristoteita, kaikkialla oli vehreaa, kaunista ja tie seurasi aina jokea. Olin Turkin suurimmalla teenviljelyalueella, joten joka kylassa oli oma teemerkkinsa ja pieni teehuone. Olin niin onnellinen, olin kuin toisessa maailmassa. Pysahdyin teelle pienelle huoneelle, jossa lahikylien ihmiset olivat illallistamassa. Kirjoitin paivakirjaa ja join teeta. Maksua omistaja ei huolinut, vaan painoi katensa sydamelleen ja sanoi haluavansa tarjota. Juuri tama vieraanvaraisuus ja lampoisyys ilahduttaa naissa ihmisissa. Ventovieras mies voi tulla istumaan tienvarsikahvilassa viereeni ja tilaa meille molemmilla teet. Tervehdimme, kerron kuka olen ja mista ja minne olen matkalla. Enempaa en osaa kertoa Turkiksi, mutta molemmat ovat tyytyvaisia uudesta kohtaamisesta.

Teehuoneelta jatkoin matkaa. Viikko Venajalla oli vienyt yli kahden viikon kassan, joten halusin senkin takia nukkua taivasalla. Aurinko laski 20 maissa, joten reilu tunti ennen sita aloin katsella sopivaa yopaikkaa. Tuttu, pieni hermostuneisuus valtasi minut kun vertailin kaikkia joenpoukamia, syrjaisia metsikkoja ja muita sopivia alueita tien laheisyydesta. Liian lahella tieta, liian lahella taloja, ei paikkaa pyoralle, ehka seuraavaon parempi. Reilun 2000m noustuani nain pienen hiekkatien nousevan ylos vuorenrinnetta. Pieni viitta sanoi 7km sen pituudeksi. Paatin kokeilla onneani ja lahdin nousemaan sita. Tapasin matkalla alastulevia ihmisia, joille kerroin aikeistani. No problem! kaikki sanoivat. Yksi vanhempi mies vaimoineen ei millaan uskonut etta halusin nukkua ylhaalla vuorstossa vaan kutsui minut syomaan, pesulle ja nukkumaan heidan luokseen. Kieltaydyin, halusin saada ensimmaisen telttayoni hoidettua heti. Loysin ehka maailman kauneimman paikan teltalleni. Ylapuolella vuori nousi viela 600m ylemmas mutta tama oli taydellinen. Nain alhaalla sijaitsevaan kylaan ja joka puolellani oli upeita vuorenhuippuja ja raskaita sadepilvia valumassa alas laaksoon. Teltta ylos ja lahdin rituaaliselle pesulle vuorenrinnetta alas juoksevaan puroon. Vesi ei edes olut niin jaatavaa kuin olisi voinut kuvitella. Vaihdoin puhtaat vaatteet ja loin laittaa ruokaa. Hymyilin, ihalin maisemia ja olin aivan haltioissani: minulla oli kaikki perusasiat mita tarvitsin. Soin (ei ollut kuin nuudeleita), join teeta ja tuoretta turkkilaista leipaa. Katselin sumupilvien valumista telttani ohi. Herasin yolla muutamaan kertaan vain tarkistaakseni, kuinka kaunista ulkona oli ja ottaakseni muutaman valokuvan.

Aamulla lahdin ylospain. Yksi eilisista miehista kutsui minut kaymaan. Ajoin puolisen tuntia ylospain pienta hiekkatieta ja tulin talolle. Siella minut vastaanotti saksalais-turkkilainen Nureddin. Oli mukavaa pystya puhumaan hieman paremmin. Han asui siella turkkilaisen vaimonsa ja hanen perheensa kanssaan 3kk vuodesta. Lopun aikaa han asui perheineen Berliinissa. Heilla oli 18 lehmaa, maidosa he tekivat jugurttia, voita ja erilaisia juustoja. Minut kutsuttiin aamupalalle ja soin heidan kanssaan. Aampalalla oli teeta, munakasta, leipaa, juustoja, oliiveja, paprikoita, makkaroita ja tomaattejaç Ja erilaisia kastikkeita. Toinenkin paiva Turkissa oli alkanut aivan upeissa tunnelmissa.

Viime yon nukuin tuulisella vuorenrinteella jonne olin ajanut ylos jyrkkaa rinnetta. Siis ei minkaanlaista tieta, vaan kivikkoista aroa pitkin. Mutta siita lisaa seuraavalla kerralla.

Ylitan rajan Iraniin ehka ylihuomenna. Voikaa hyvin.

Lahto Sochısta 18.8.

Jo paasy laivalle Sochissa toi tuulahduksen siita itamaisesta mentaliteetista, jota olin niin kaivannut jo Venajalla: merimiehet kalastelivat pitkilla siimoillaan laivan kannelta, nauroivat ja tanssivat saadessaan saalista, kieli oli jokseenkin ymmarrettavaa tai ainakin sita pystyi lausumaan ymmarrettavasti, kaikki oli jotenkin ..kotoista. 4 vuoden takainen rinkkareissu Turkin ympari oli jattany perussanastoa ja tervehdyksia mieleen, joten oli mukavaa tilata ruoka tai juoma paikallisella kielella.

Lahto Sochista oli rasitavaa odottelua. Ensin en ehtinyt perjantain lauttaan, lauantaina soitin ja lautta kuulemma oli aikataulussa, mutta lippuluukulla sanottiin, etta ko laiva oli vain matkustajille. Sunnuntaina lahti kuulemma autolautta, minun pitaisi olla aikasin aamusta lippuja ostamassa. Aamulla sitten luukulla kerrottiin, etta laivaa ei saatu tyhjennettya, se on siirretty maanantaille. Jokainen yo kulutti turhaan matkakassaa, ruoka oli Sochissa kallista enka muutenkaan enaa jaksanut paivaakaan koko maata. Olin tavannut paljon mukavia ihmisia, mutta perusasioden ja virkavallan kanssan toiminimen oli tuskaa.

Passintarkastuksesta odotin ongelmia, silla yksi leima puuttui maahantulopapereista. Olin hoitanut asiaa Suomen Suurlahetystossa Moskovassa (kiitos Olgalle ja Maijalle) ja sain paperin, jossa kerrottiin matkastani moottoripyoralla yms. selvityksia. Passintarkastuksessa tuli ongelmia puttuvan leiman takia. Sita kyseltiin ja mina vain kohauttelin olkapaivani ja osoittelin Olgan kirjetta. En tieda, mita kaikkea tapahtui, mutta passini lahti kopiointiin viisumeineen ja minut kaskettiin laivaan pakkaamaan pyoraa. Olin hermostunut ja vasynyt saatamiseen enka halunnut enaa mitaan ongelmia. Maija oli pyytanyt soittamaan kun poistun maasta joten pirautin Moskovaan ja kerroin tilanteestani. Jalkeenpain se oli luultavasti ihan OK, mutta koska passini ei ollut taskussani, olin epavarma tulevasta. Sita tulee matkalla hyvin neuroottiseksi matkustusasiakirjoistaan.

Olga sanoi selvittavansa asioita ja tunnin kuluttua minut kaskettiin passimiehen luo kovin sanoin ja samaan aikaan Maija soitti ja sanoi juuri puhuneen suoraan passimiehen kanssa. Sain hieman huutoa, passini ja toivotukset hevonkuuseen. Mutta kaikki hyvin, minulla oli passini ja se oli leimattu ulos maasta. Suurlahetyston puuttuminen suoraan yksittaisen ja kaukaisen matkustajan asioihin tuntui hienolta ja olin hyvin liikuttunut. Tuntui kuin kaikki siihen mennessa keraantyneet vaikeudet ja epavarmuudet olisivat purkautuneet. Olin helpottunut, onnellinen ja soin evaani, tomattimehun, pikkusalamin ja leivan.

Saturday, 16 August 2008

Sochi! Huomenna Turkkiin

Taas on takki tyhja kirjoittaa mitaan erityista raporttia. En perjantaiksi ehtinyt tanne Sochiin, joten piti odottaa huomiseen sunnuntaihin autolauttaa Turkin Trabzoniin. Vaihdan jo ihan mielellaan maata, vaikka kaikki onkin mennyt hyvin. Eilen tutustuin kolmeen pietarilaiseen, joiden kanssa etsittiin yksi vesiputous. Ilta meni niin pitkaan, etta jain heidan luo (tai samaan kotimajoitukseen). Oli ihan mukavaa, seka tutustua vahan paremmin paikallisiin etta paasta kavellenkin tutkimaan paikkoja. Ja kuu Mustanmeren aarella oli kaunis, juotiin paikallista makeaa viinia ja syotiin vesimelonia :)

Kaiken kaikkiaan tuntuu kuin olisin ollut reissussa jo viikkoja. Jokainen paiva on pieni ponnistus, varsinkin taalla Venajalla kun en osaa kielta (ja aantaminen on hankalaa..), en kunnolla osaa aakkosia, liikenne on erittain vaativaa, koko ajan pitaa olla 100% keskittynyt ajamiseen, seka kuumuus alkaa kayda tukalaksi jo taalla. Aamuisin on reilut 25C, paivalla se lahenee 40 astetta. En edes viitsi kuvitella, mita se tulee olemaan Iranissa..

Mutta hei, kun kotiin paasee, muistuu vain parhaimmat palat ja sitten voikin miettia jo seuraavaa reissua :)

Matkanteko on asia, joka pitaa naemma oppia: pari ensimmaista paivaa ajettiin kuin venalaiset, eli erittain hermostuneesti, lyhyella pinnalla ja yleisesti ottaen rankalla tyylilla. Yhdet ylinopeussakot sain Moskovan ulkopuolella (97/60, en huomannut kaupunkialuenopeutta) 300 ruplaa, ja seuraavan kerran miliisi vei mun paivakassan 1500r (40e). Eli piti ainakin kerran saada yksi kosketus korruptiopoliisin kanssa. Sen jalkeen aloin ajaa tasan rajoitusten mukaan, en lahtenyt ohittelemaan turhia, ja matkanteko muuttui paljon rauhallisemmaksi ja huolettomammaksi. Ja Moskovasta etelaan oli yhden paivan aikana parikymmenta tutkapistetta, eli duunia tekivat ihan koko rahan edesta. Oli mukava naureskella niille kuumapaille, jotka sitten olivat miliisin kasittelyssa..

Bensaa (0.7e/l) saa hyvin koko ajan, ruokaa loytyy ja isojen teiden varsilla on riittavasti motelleja. Ankea, astetta huonompi perusmotelli on n 600r, kiva perushotelli vahan 1500r. Moskovassa hinnat oli tuohon melkein tuplat, mutta edelleen siedettavat.

Ruoka on hyvaa :) On hauskaa huomata, etta paatuneimmatkin rekkakuskit syovat kiltisti alkukeiton (kharcho, maukas lihakeitto jossa riisia) seka salaatin (kurkkua ja tomaattia seka sipulia) ennen paaruokaa. Monesti paaruoka nayttaa olevan joku porsaankyljys/lihamureke + perunamuusi tai sitten illemmalla saslik, eli grillikylki ranskalaisilla. Tai sitten kaikenlaisia erikoisia aniliinin varisia makeita juomia ja makeita blineja/lattyja. Erilaisa mehuja juodaan paljon, juuri join tuossa kadulla kvatsh-nimisen juoman, joka taisi olla tehty luumusta. Hieman siman tapaista janojuomaa.

Moskovassa kavin suurlahetystossa hoitamassa paperiasioita, toivottavasti menee kaikki hyvin huomenna, joka lippulappu ei nimittain ole ihan kunnossa. Mutta sain virallisen nakoisen paperin lahetystosta, jolla selvinnen ilman suurempia sakkoja.

Ajatus harhailee.. tahan mennessa reissu on ollut antoisa, mutta paikoitellen erittain vaativa. Turkkiin on rauhoittavaa siirtya, siella ollaan jo oltu kerran, joten tiedan miten asiat hoituu. Ja Turkista ja Iranista on matkaoppaat, niin nekin helpottavat perusasioiden hoitoa. Matkalla on hauska huomata, miten ne ihmisen perustarpeet tulevat hyvin esiin: pitaa olla ruokaa, juomaa ja paikka nukkua ja peseytya. Kaikki muu on ekstraa :)

Monday, 11 August 2008

Mockba! Da!

Terveiset Moskovasta! Reitti tulikin tata kautta, koska rajanylityksessa unohtui tai havisi yksi immigration-paperi ja olen periaatteessa laittomasti maassa.

Muuten kaikki hyvin, matkanteko on aika hidasta, mutta eipa tuo haittaa. Laitan parempaa dokumenttia kun olen hieman pirteampi :)

Olen taalla ehka kaksi yota, olen nyt ajanut 3 paivaa putkeen ja olisi aika pitaa pieni tauko. Eika sita varmaan ihan joka vuosi Moskovassa muutenkaan tule kaytya. Olin Punaisen Torin takana tanaan, mutta etsiskelin saadyllisen hintaista hotellia. Nyt olen jossain ok hotellikompleksissa n 5km punaiselta torilta koilliseen. Yo maksaa 3000r eli vahan alle 90eur.

Saturday, 9 August 2008

Lähtö

Vihdoin valmis! Vielä apteekin kautta malarialääkkeet ja bensiksellä rengaspaineet. Alkuperäinen aikataulu venyi kahdella tunnilla. Toivottavasti raja menee sujuvasti.

Hei hei :)

Lähtöön tunti

Säätämistä, kaupassa juoksemista, viime hetken korjauksia. Kamoja pitkin pihaa, keittiötä, sohvaa ja lattiaa. Suihkuunkin pitäisi vielä ehtiä. Näyttää ihan perinteiseltä lähtöltä :)

Ennen klo 13 olen poissa. Osoite Pietarissa on Serpukhovskaya 34.
Katso sijainti kartalta.

Thursday, 7 August 2008

Lähtöön 2 päivää

Lähtö alkaa häämöttää.. eilen siskonpoikien (7&3v) kanssa laitettiin penkin lammastaljaan kiristyssiteet pikalukoilla sekä maatunnus takalokariin ja Suomen lippu etulasiin (eli tuulensuojaan). Tänään pitää vielä hakea tubeless-renkaan paikkasarja (aka kamelinpaska karvamato) sekä ehkä varalle jarru- ja kytkinvaijerit Allrightilta.

Kuvassa malli tarrasta, jonka ajattelin vielä laittaa tankin kylkeen.

Update: tubeless-paikat on loppu kaikkialta, käyn aamulla motonetissä. Ja tarra on valmis. Vähän tuli itsetehdyn näköinen. Toiste en tee, kirjainten leikkaaminen on työlästä.. Mutta sainpahan valmiiksi :)

Vai olisiko sittenkin pitänyt laittaa vaan epälooginen Helsinki-Iran-Helsinki.. noh, olkoot.

Wednesday, 6 August 2008

Mopolle kakkulat monokkeli

Vihdoin sain asennettua ajovalolle suojamuovin. Touratechilta sellaisen saa 35 ryöstöeurolla, mutta askartelin oman. Teollisuus-Etolasta palanen polykarbonaattimuovia (vähän kovempaa kuin pleksi) mittaan leikattuna (odottaessa) maksoi 6 euroa. Siihen tarvittavat pitkät 10cm ruuvit sain naapurilta, ja prikat ja lukkomutterit olin joskus parilla eurolla sentillä ostanut Clas Ohlsonilta. Puuhasteluun menee aina aikaa, mutta mikäs sen mukavampaa.

Tuesday, 5 August 2008

Viimeiset hankinnat

Vähän menee shoppailun piikkiin, mutta vaihdoin (suunnitellusti) akun uuteen, vaikka vanha ei ollutkaan vielä ihan kuollut (75%). Mutta parempi hoitaa kulutusosat kuntoon. Akkukellarista AGM-akku, 85e. Erinomainen palvelu!

Hankin myös pleksin ajovalon eteen Teollisuus-Etolasta + huomioliivit (sellaset keltaset, loistavat pimeässä) + 2 lyhyttä rengasrautaa (nyt yht. 3, 1 pitkä ja 2 lyhyttä) ja Biltemasta (kehutut..) selkäpanssarin. Se tukee myös alaselkää ja munuaisia aika hyvin.

Sateessa matkaan..

En ollenkaan tullut ajatelleeksi, että matkalla sataisi. Outoa, ehkä mietin vain Iranin ja Turkin paahtavia helteitä, mutta alku- ja loppmatkasta vettä tulee varmasti. Ohessa 5 päivän ennuste. Noh, etelämpänä on sitten "ihan lämmintä".

Lähtö lauantaina puolen päivän maissa.

Matka-asu on nahkaa, mutta onneksi on hyvä, kevyt sadeasukin (tietysti).

Perhosia vatsassa.

Sunday, 3 August 2008

Viime hetken säädöt

1. GPS on melkein valmis. Ongelmia tuli Venäjän, Turkin ja Iranin karttojen kanssa, sillä en löytänyt kelvollisia versioita. Muu Eurooppa on pikkukatuineen ja kärrypolkuineen jo esim. Google Earthissa, josta on helppo tehdä reittejä omaan GPS-laitteeseen. Lopulta löytyi Cloudmade.com, josta sain edes jonkinlaiset tiestöt ko. maista. Enää pitää kattoa, että on muistikortilla varakopio kartoista, jos GPS häviää. Ilman sitä olen lirissä.

2. Passista, viisumeista, carnetista, jne skannatut tai kuvatut kopiot jonnekin nettiin.

3. Lääkkeet apteekista (jotain antibiottia ja jotain allergiaan).

4. GreenCard, eli mopon vakuutus Venäjälle ja Ukrainaan. Minulla on jo, mutta se oli edellisen lähdön päiville.

5. Venäjän pakollinen liikennevakuutus, Finpremium, n 25e.

6. Ohjeet + ajokamat valmiiksi Malinille :)

Airhawk-ilmatyyny testissä

Oman pyörän penkki on lähes kuuluisa huonosta matkamukavuudestaan. Itse pystyn tunnin verran istumaan yhtä mittaa, kunnes takapuoli on aivan hellänä. Penkillä istutaan aika kapeassa asennossa ja paino jakaantuu huonosti takapuolen ja reisien alueelle, eli kipuja alkaa tulla heti kun veri ei enää kierrä ja istuminen on hyvin staattista (siksi pitäisi ajaa mutkateitä, jotta liikkuisi enemmän siinä penkillä..). Osa vaihtaa penkin toisen valmistajan malleihin, ja osa yrittää paikata epämukavuutta lampaantaljalla (minulla on, mutta sen hyödyt tuleekin vasta kai kuumalla ilmalla). Tai sitten toiset vain ovat nk, rautaperseitä ja pystyvät istumaan paikallaan lähes 1000km matkan.

Yksi foorumilainen tarjoutui lainaamaan koeajolle Airhawk-ilmatyynyä. Se on siis puhallettava lituska tyyny, jonka pitäisi auttaa puutumiseen. Sain perjantaina testiin ja ajoin pienen pätkän. Lauantaina oli siskonpoikien kanssa lintsipäivä, joten en sen enempää ehtinyt ajaa. Tänään kävin juuri palauttamassa sen. Tyyny oli lähinnä takamatkustajelle suuniteltu, eli ajajalle vähän liian pieni, mutta lyhyen käytön perusteella se voisi olla jopa ihan hyvä ostos. Ainakin se jakaisi painoa hieman suuremmalle alueelle ja vaimentaisi pyörän tärinää. Ja oikean mallinen tyyny olisi varmasti parempi myös ajotuntuman suhteen. Hinta on suolainen 109 euroa. Eli katson ensin kyllä retkikaupasta ilmatäytteisen istuinalustan, hinta n 15e.

Kiitos lainasta Desmolle :)

P.S. Taksien käyttämät puuhelmet voisivat myös olla ihan ok.. mistäs niitä löytäisi?

Friday, 1 August 2008

Paranee

Noh, sain ruokaa ja mieli parani. Ehkä Suuren Venäjän halki nimenomaan pitää ajaa? Mukavia ihmisiä, jos muiden motoristien matkakertomuksia uskoo. Mutta lähtö on sitten heti lauantaina.

banja = sauna
saslik = kebab
kartofski = peruna
kastinitsa = majapaikka
biepuska = leipä
seljanka = keitto

Masentaa, junayhteys kusi Venäjällä

Suunnitelussa junassa ti 12.8. Pietari-Sochi ei ole tavaravaunua. Voi video! Eli ajan näillä näkymin Venäjän läpi.

Tänään 1.8. sai tietää, onko ti 12.8. lähtevässä juna nro 105:ssä tavaravaunua. Olin aivan varma, että on. Lähinnä olin huolissani, miten pyörän saa vaunuun. Mutta eipähän tartte sitä enää huolehtia.

Eli suunnitelmiin muutos: lähden heti lauantaina 9.8. ajamaan kohti Pietaria. Yövyn varmaankin siellä.

Ääh.. vähän masentaa, sataakin kaiken kukkuraksi. Ja aurinkokin pimentyi. Ja töissä nalkutetaan.

Parempi lähteä kotiin. Käyn muuten hakemassa uuden akun. Nykyinen oli aika tyhjä aamulla. Tänään ei ole mun päivä.

Tuesday, 29 July 2008

Matkakassan kartuttamista

Olen töissä käyttänyt kohta 2v omaa Macin kannettavaa (MacBook Pro). Aamuisin kannan sen töihin, iltaisin kotiin. Kuukausi sitten firman politiikka vihdoin muuttui, ja designereille hankittiin työkoneiksi samanlaiset mäkit. Eli oma mäkki meni myyntiin viikonloppuna, ja nyt se on myyty.

Uusi omistaja on mukava arkkitehtuuria opiskeleva tyttö, joka lähtee vaihtoon Ranskaan. Hintapyyntö 1300e, kauppasumma 1100e.

Molemmat osapuolet oletettavasti tyytyväisiä.

Monday, 28 July 2008

2. koeyöpyminen + harjoittelua hiekalla


Päätin vielä perjantai-aamuna lähteä Oraniyanin mainitsemalle hylätylle hiekkakuopalle Karkkilan suuntaan. Samalla olisin jo hieman kauempana tiheästä asutuksesta, joten päätin vielä koeyöpyä metsässä. Samalla saisin kokeilla myös kaasuversiota trangiasta.

Harjoittelu oli opettavaista ja yllättävän rankkaa, onneksi vettä oli reippaasti mukana. Korkeintaan pari tuntia pörräsin pehmeällä hiekalla ja loivissa mäissä, ja pari kertaa sain kaivaa Sotanorsun ylös pöheiköstä tai upottavasta hiekasta. Tulipahan sekin kokeiltua. Ainakin tietää, että hiekalla ei kannata pysähdellä vaan pitää koko ajan liikettä, vaikka ajaisikin hieman väärään suuntaan. Ja katu/sorateiden renkaat ovat aika avuttomat hiekassa. Vähän paremmin meni kun otin kaikki laukut+kamat pois ja laskin paineet (norm 2.5bar) yhteen bariin.

Ja voi että pienillä metsä- ja hiekkateillä on hauska ajaa, onneksi on GPS, jolta voi pyytää reitin, joka ei käytä isoja pääteitä vaan ajeluttaa melkein pihojen ja peltojen poikki :)

Yövyin, kuten viimeksikin, jonkin kansallispuiston liepeillä. Viralliset telttapaikat kierrän kuin ruton, menen mieluummin rauhalliseen niemennokkaan lähelle vettä. Trangia toimi erittäin mukavasti, paljon helpompaa kuin spriin kanssa lotraaminen. Teltta oli OK edelleen. Nukuin huonosti, valoisa kun alkaa jo heti neljän jälkeen. Mukava keikka, hieman meinasi tulla kiire Leena-tädin 70-vuotissynttäreille :)

Wednesday, 23 July 2008

Rengashommia II + törsäilyjä..

Taas tehtiin rengashommia. Tällä kertaa HMPK:n kerhotiloissa Tapanilassa. Pekkavee neuvoi Oraniyania (ajaa Helsinki-Timbuktu-Helsinki) rengaskoneen käytössä, ja minä sain testata perinteisen T-muotoisen jalkapumpun tehoa tyhjään renkaasen. Hämmästyksekseni rengas meni kiltisti urilleen, ilman normaalia pamausta (johtui ehkä siitä, että ei ollut paineilmaa vaan rauhallisempaa pumppuilmaa?). Ja oikein kun pumppasi, renkaaseen sai sellaiset 6 ilmakehää. Eli ihan tehokkaita nuo peruspumputkin ovat. Täytyy vielä kokeilla kotona vaihtaa taakse nappulat (käytetyt, sain Kurahousulta, kiitos vain!), niin pääsee ajamaankin niillä. Ovat kuulemma soralla aivan toisenlaiset.

Tein muutaman heräteostoksen.. Trangiaan kaasupoltin (46e), joka on oikeasti hyvä idea. Ja sitten Katadynin vesifiltteri (67e), joka on myös ihan ok idea. Vähän tyyris (mutta netistä 52e halvemmalla!), mutta eipähän tartte ostella vettä koko ajan muovipulloissa. Vihreitä ajatuksia, you know :) Oikeasti, tuo kaasupoltin on erittäin hyvä, ei tartte säätää sinolien kanssa. Ja vesifiltteri on myös hyvä, sillä saa puhdasta vettä melkein mistä likakaivosta tahansa.

Renkaanvaihto meni nappiin

Perjantainen renkanvaihto meni oikein hyvin! Oletettu ongelma tubelessin (eli sisäkumiton rengas) poissaamiseksi vanteelta oli turha. Ajan ja kärsivällisyyden kanssa sen sai suhteellisella vaivalla pois. Mutta! Suurempi ongelma olikin uuden renkaan saaminen niihin uriin, joita tubeless-vanteissa on. Normaalisti rengas "poksautetaan" paineilmalla omille urillee, mutta nyt se ei onnistunut. Siis sillä minikompuralla. Ehkä menee käsin pumppaamalla, en tiedä.

Thursday, 17 July 2008

Vaihdetaan renkaat käsin -päivä?

Näillä näkymin lauantaina olisi TomiKoon luona renkaanvaihtoa käsipelillä. Eli tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä huoltotöistä, mikä pitää osata tehdä yksin ilman lisäapuja. Kone mitä luultavimmin pysyy ihan hyvässä kunnossa, mutta renkaan puhkeaminen (jolloin se paikataan ja ajetaan lähimpään korjaamoon) tai hajoaminen (jolloin se pitää vaihtaa) on se yksi asia, joka tulee luultavasti tapahtumaan.

Huomenna rengaskauppaan (rm heino), Metzelerin Tourance maksaa 145 euroa. Nettikaupasta sen saisi postikuluineen n 110 eurolla, mutta nyt aika on rahaa.

Junaliput ostettu

Ok, lippujen säätäminen oli aikamoinen urakka. Suurin kiitos menee ystävälle Pietarissa. Tekstareita ja sähköposteja on vaihdettu vaikka kuinka paljon, sillä mopon saaminen junaan osoittautui hankalaksi. Nyt minulla on lippu tiistaille 12.8. klo 19.28 Pietarista Sochiin/Adleriin lähtevälle junalle nro 105 (perillä Sochissa torstaina klo 11.21). Tässä nimenomaisessa junassa on yleensä erillinen tavaravaunu, jonne voi saada moottoripyörän mukaan. Kaikki kai riippuu tilasta, mopo vie kuitenkin aika paljon tilaa.

Tavaran kuljetus maksaa 73 ruplaa per 10 kiloa, eli pyörän painolla joku 260kg eli n 55 eur. Plus mahdolliset "lisämaksut". Mietin just, että miten se pyörä saadaan sinne vaunuun, toivottavasti sitä ei pidä nostaa.. Eli junaliput kuluineen 2760 ruplaa eli 80 eur. Plus pyörä.

Ja säätämistä aiheutti eniten se, että ennen 1.8. ei voi saada varmistusta, onko ko. junassa tavaravaunu. Jos ei, joudun ajamaan. Ja tässä tapauksessa lippujen palauttaminen pitää tehdä 1vrk ennen lähtöä Pietarin asemalta.

Eli jos 1.8. tulee tieto, että junassa ei ole tavaravaunua, lähden ajamaan heti loman alussa la tai su. Jos on tavaravaunu, lähden vasta ma/ti.

Wednesday, 16 July 2008

Juna nro 105 Pietari-Sochi (Adler) varmistui

Katja Pietarista on tehnyt arvokasta työtä ja selvittänyt junamatkaa Mustallemerelle. Otan Pietarista tiistaina 12.8. illalla lähteävän junan (nro 105, jossa on tavaravaunu) Sochiin (päätepysäkki Adlerissa, hieman Sochista vielä lähemmäs Georgian rajaa). Sochissa olen aikataulun mukaan torstai-aamuna, ja aiempien tietojen mukaan to-iltana tai perjantaina lähtee lautta Sochista kohti Turkin Trabzonia, jossa se on seuraavana (pe tai la) aamuna.

Toivon todella, että saan sen mopon junaan Pietarissa.. ja ilman mitään sen kummempia "lisämaksuja". Jos en, mulla on mennyt turhaa aikaa + joudun ajamaan + liput jäävät käyttämättä..

Kustannukset: junalippu 5.600 2.600 ruplaa + 200 kuluihin (n 168 81 eur) + mopo painon mukaan (240kg) n 80eur. Lauttalippu Turkkiin 140eur moposta ja 50eur hyttipaikasta. Eli viikossa mun budjetista lohkeaa iso osa (450e) n 350e kuljetuksiin..

Lisää palkkaa!

Monday, 14 July 2008

Junajuttuja: Pietari-Sochi(Adler)

Tuttava Katja oli taas ystävällisesti ottanut selvää junista Mustallemerelle. Pietarista lähtee yksi tavaravaunullinen juna joka toinen päivä Adleriin (30km Sochista kaakkoon, ihan Georgian rajalla). Halvin lippu minulle on n 80eur, pyörä ehkä saman verran. Juna on nro 105 (aikataulut) ja yritän saada itseni sunnuntai-iltana 10.8. lähtevään junaan. Matka kestää 2 yötä, perillä olisin tiistai-aamuna. Tämä olisi aivan mahtavan hienoa, jos se suinkin vain onnistuisi.

Ongelmia: mopo käy erittäin huonosti

Onnistuneen (?) valojen asennuksen jälkeen lähdin koekierrokselle, mutta mopo käy pahasti yskien. Kevyesti ottaa päähän, ja miksi juuri näiden asennusten jälkeen? Etsin vikaa polttoaineen syötöstä ja tulpista, mutta kaikenkattavaa vastausta en ole vielä saanut. Foorumeilla käsketään vielä katsomaan kaasuvaijeri, jos se olisi jotenkin huonosti. Avasin myös sylinterit ja tarkistin tulpat, ainakin siellä näytti olevan aika reilusti tuhkaa tms. Joku sanoi sitä hiekaksi, joten en tiedä. Nyt kone käy paremmin, mutta mieltä kalvaa tunne, että jotain ei ole ihan kunnossa. Ja ennen pitkää matkaa nämä pitää saada hoidettua.

Tein testireissun illalla ja kävin moikkaamassa äitiä Kilossa. Ajokenkäni olivat kuulemma ihan kuin slalom-monot..

Asennuksia: lisävalot, tankkilaukku

Tässä mopoprojektissa on oikeastaan aika hauskaa se, että en vuosi sitten vielä tiennyt *mitään* moottoreista. Periaatteessa sylinterien toiminta oli ajatuksen tasolla hahmotettuna, mutta muuten kaikki oli ihan tuntematonta. Ensimmäisen "asennuksen" tehtyäni (eli löysin akun tankin alta ja tarkistin akkuveden määrän) olin ihan kuningas! :) Onneksi Pekkavee avusti ensimmäisessa huollossa, joten sain jonkinlaisen käsityksen omasta moposta. Ja mukavaa oli huomata, että sehän on aika fiksusti rakennettu ja helppo korjata/huoltaa. Pisteet saksalaisille. Sähkötöistäkään en mitään tiennyt, mutta aktiivinen mopofoorumeiden (ORG! ja Pohjolan kurapyöräilijät) seuraaminen nostaa oppimiskäyrää nopeasti.

Tämän mallin pyörässä (R1100GS, -95) etuvalo on aivan naurettavan huono; kuin kynttilän valossa ajaisi. Joten monet harrastajat ovat asentaneet lisävalot tai vaihtaneet perusvalon (laittomaan) xenoniin. Niinpä ostin itsekin Biltemasta huippuhalvat 16 euron lisävalot ja päätin asentaa ne vkoivun mallin mukaan pyörän nokan alle. Koska en ole ennen rassaillut autoja tai tehnyt sähkötöitä sen kummemmin, minulta puuttuu kaikki materiaali; pienet metallinpalaset, ylimääräiset ruuvit, sahat, jne. Joten valojen asennus alkoi pienellä tutkimusmatkalla lähikortteleiden työmaille ja jätelavoille, sillä sopivan rautakiskon ostaminen Stockalta on aika toivotonta.. Savoyn edessä on iso remontti, joten siellä oli vaikka mitä aarteita: keräsin muutamia sopivanoloisia metallinpaloja, joista tulisi: valojen ripustusteline, valokatkaisimen+tupakansytyttimen asennuslevy sekä kivisuoja öljynjäähdytysritilälle.

Valoille tuli siedettävän näköinen ripustus (tosin se on vähän liian hento, valot tärisevät ajaessa) ja katkaisijalle + tupakansytyttimelle aika ruma, mutta toimiva paneeli ohjaustankoon. Sähköjen vetäminen oli jännää, en ollut koskaan ajatellutkaan miten ne oikeasti toimivat, mikä on maadoituksen tarkoitus esimerkiksi. Sain kuitenkin hienosti ne vedettyä (ja pitäisi olla ihan oikeinkin..) ja olen lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen. Valot ovat suoraan kiinni akussa (sulake tietty välissä), joten v-mäinen ohikulkija voisi tyhjentää akun napsauttamalla ne päälle, eli ne pitäisi ehkä vielä saada pääkatkaisijan taakse kuten muutkin sähköt. Mutta tämä varmaan jää "ens kerralle"..

Friday, 11 July 2008

Carnet + viisumi haettu + kassi täynnä Autoliiton sälää


Kävin aamulla hakemassa sekä Venäjän viisumin että Carnetin. Viisumi menee heti vaihtoon koska aikataulu muuttui, harmi. 55 euroa kankkulan kaivoon, mutta aikataulun muuttuminen oli hyvä juttu.

Autoliitossa sain Carnetin + ohjeet sen käyttöön + AL-jäseneksi liittymisestä kaikenlaista sälää, tarraa, karttaa ja hyvälaatuisen Icepeakin windstopper-takin. Kansainvälistä ajokorttia en saanut kun en muistanut ottaa kuvaa mukaan..

Alelaarista otin vielä Michelinin Afrikan karttoja: North East + Arabia, North & West, Morocco, Algeria + Tunisia, kaikki 2 eur / kpl. Vaikka seuraavaa reissua ajatellen..

Wednesday, 9 July 2008

Uutispäivä

No ensin nuo Iranin ohjuskokeet, USAn typerät puheet "kaikkien iranilaisten tappamisesta" ja Istanbulissa käyty aseellinen hyökkäys USAn suurlähetystön edustalla. Ja nyt vielä illalla oli juttu PKK (kurdisissejä) sieppaamista saksalaisturisteista Ararat-vuorella, itäisessa Turkissa.

Riittänee tälle päivälle?
BBC:n uutinen Iranin ohjuskokeista
Istanbulin aseellinen hyökkäys
PKK:n sieppaamat saksalaisturistit

Bonuksena vielä Venäjä-Abhasia-Georgia-rintamalta

Kuva: © www.funfun.ca

Uusi kamera + muuta sälää


Vanha ixus jäi juhannuksena saareen, joten vakuutus korvasi uuden vastaavan. Koska kamera oli Pohjolan arvotavaravakuutuksessa ("korvataan kaikki, kaikkialla maailmassa, ilman omavastuuta"), sain n 220e korvauksen. Lisäsin 60e ja ostin uuden Ixus 860 IS:n, joka on toivottavasti yhtä hyvä työjuhta kuin edellinenkin (ixus 700).

Tänään ostin 5l bensiinikanisterin biltemasta + 16e lisävalot. Ehkä niistä on vähän enemmän iloa kuin pelkästä perusvalosta. Ja pari arkkia punaista heijastinteippiä, ehkä teen siitä jotain hauskaa kuvitusta pyörään.

Aijoo, ja se lähikauppiaan pleksi ei ollutkaan läpinäkyvää vaan valkoista.. eli ei ihan käy ajovalon kivisuojaksi :)

Tuesday, 8 July 2008

Aikataulu- ja hintakyselyjä Mustanmeren lautoista


Sochi-Trabzon: n 3 kertaa viikossa, voi vaihdella. Ajavat yleensä näinä päivinä: su, ma, to, pe. Lähtee illalla, seur. aamuna Trabzonissa n klo 7-8. Mopo maksaa 140 eur, hyttipaikka 50eur. Lähde: morport-sochi.ru, hyvä palvelu puhelimitse.

Istanbul-Sevastopol: to-iltaisin lähtö, perillä la-aamuisin. Eli tämä ei ainakaan sovi. Pitäisi lähteä ma/ti.
Istanbul-Odessa: ti-iltaisin, to-aamuna perillä. Hinnat mopo 200 usd + 185 usd hytti ruokineen.
Lähde: Gess & Go Ltd ja ferrylines.com sekä ukrferry.com

Pleksiä K-kaupasta

Lähikaupan kauppias, Mikko, on myös mopomiehiä. Joten ohimennessä kyselin, josko hän sattuisi tietämään mistä saisin pleksiä etuvalon kivisuojaksi. Tietysti tunsi jonkun kaverin ja sanoi hoitavansa asian. Tänään aamulla oli pari sopivaa pleksipalasta mopon satulalla odottamassa :) Täytyy illalla käydä moikkaamassa kauppiasta.

Muutoksia aikataulussa

Lähtö siirtyy n 5vkoa, mikä on ihan hyvä juttu. Eli duunista on nyt hoidettu lomaa 6 vkoa, 11.8.-21.9. Malin lentää viikoksi Istanbuliin 8.9., eli tapaamme siellä ja vietämme molempien synttäreitä.

Alun perin olin lähdössä nyt viikon sisään, joten 5 viikon siirto tuntuu hieman lattealta. Mutta saanpahan aikaa kattoa reittiä tarkemmin ja säätkin ovat Iranissa paremmat.

Monday, 7 July 2008

Hyviä uutisia Venäjän puolelta

Paljon on taas asioita hoidettu eteenpäin, päivitän kun ehdin. Mutta lyhyesti: etustefa korjattiin Pekkaveen kanssa, venäjän viisumin saan tämän viikon perjantain, carnetin + kv-ajokortin (1949) haen autoliitosta tiistaina, ajovarusteita on päivitetty yllättäen (ajan nahkatakilla + nahkahousuilla :)), kaksi 40-litran vedenpitävää säkkiä hankittu.

Mutta venäläinen tuttava Katja oli ottanut selvää Venäjän junakuljetuksista. Näillä näkymin pyörän saisi mukaan tavaravaunuun Sotchiin jo Pietarista. Katja asuu Pietarissa, ja lupasi avustaa sekä lippujen että mopon kanssa. Voi olla aika hankalaa, mutta toivotaan. Periaatteessa tavaralle on kilohinta (76 ruplaa per 10kg), eli pyörän hinnaksi tulisi jotain 60-80e, joka olisi aivan loistavaa. Mutta tavaravaunun kamat saattavat olla enemmänkin "tavaralle" eikä moottoripyörille, joten.. kattoo nyt.

Aijoo, ja alpinestarsin kengät menin myös tilaamaan Saksasta. Sain ne viikko sitten maanantaina, mutta väärän värisinä (pers!). Uusi pari tulee tänään. Kengät ovat Alpinestarsin Vector 2007, musta-ruskea väri.

Laitan kuvamateriaalia kun kiireiltäni ehdin.

Tuesday, 1 July 2008

Homma etenee (viisumit, carnet, modaukset)

Pari päivitystä pitäisi laittaa, mutta paperihommat alkaa olla kunnossa. Iranin viisumi OK, Venäjän viisumin haen ens pe 12.7., Carnetin + kv-ajokortin haen ens ti. Venäjän mp-vakuutuksen haen näillä näkymin matkalla rajalle Haminasta (n 20e) JP-Visa & Consultinesta.

Modauksia on tehty, mutta kaikki ei vielä ole valmista.

P.S. Vähän kuumottaa nyt nuo Abhasian/Georgian uutiset..

Tuesday, 24 June 2008

Muistilistalle..

valon suojapleksi ja jäähdyttimen suojaritilä.

Laukkuradat kiinni + vilkut siirretty (bonus)



Laukkurautojen asennus meni suht ok. Netistä löytyy step-by-step-ohjeita ja ei niissä nyt sen kummempaa takomista ollut. Vinkkinä: kantsii purkaa takalokaria ja muuta telinettä jonkin verran, jotta saa hyvin raudat paikoilleen. Aika vääntämistä se oli, mutta sain kuitenkin.

Bonuksena huomasin, että eihän nuo vilkut mahdukaan enää (tai oikea puoli tarkemmin), joten vilkut piti saada lähemmäs runkoa ja hieman korkeammalle. Tämänkin meni suht ok, mutta aikaa siihen tuppaa aina menemään. Ja taas vinkkinä, että kantsii purkaa hieman enemmän kuin yrittää pitkillä sormilla ujutella niitä johtoja. Pitää vielä suojata johtoja hieman paremmin, jouduin vetämään vilkkujen johdot (tulevat samassa nipussa kuin takavalo) hieman eri kautta.

Pekka soitteli juuri ja vaihdamme stefat huomenna.

Wednesday, 18 June 2008

Laukkuraudat + Carnet-rahat

Sain pankin kanssa hoidettua 5000e takauksen (ts. suljetulle tilille lisälaina n 4kk:ksi). Tämä oli tärkeä saada hoidettua. Nyt sitten odotellaan Iranin viisumia, soitan lähetystöön vielä tänään (konsulin puhelinpalvelu klo 15-16). Työmatkalla kävin myös hakemassa Kapan laukkuraudat (malli KL189, samat raudat Giviltä on muistaakseni mallia PL189). Illalla sitten rautojen asemoimista..

Tilasin samalla Biketeamilta (samoissa tiloissa kuin Allright) nuo vaihtoon menevät etuiskareiden stefat + kumitiivisteet. Ilosta sain maksaa 42 eur. Hauskaa oli törmätä mopotuttuun Pekka V:n :) Pekan avustuksella vaihdamme ensi viikolla nuo stefat + tiivisteet.

Tuesday, 17 June 2008

Kansainvälinen ajokortti (1949)

Aijoo, täytyy muistaa myös kansainvälinen ajokortti (1949-malli). Maksaa autoliitossa 28e. Näitä rahareikiä kyllä riittää..

Vihdoin!

Laukkuraudat ovat saapuneet Allrightille. Sain juuri tekstarin. Ja pyysin myös Turussa asuvaa tätiäni tuomaan mukanaan Clas Ohlsonilta kaksi 41 litran vesitiiviistä säkkiä (á 16,50e). Pääkaupunkiseudulta kaikki olivat jo loppu.

Allaoleva kirja on muuten Adventure Motorcycling. Aika hyvä.

Osta joko Amazonilta tai lainaa kirjastosta.

Monday, 16 June 2008

Piiru taas eteenpäin

- Pankista soitettiin, ja 5000e takaus (3kk lisälainana Joustoluottoon) Autoliitolle Carnetia varten on OK
- Iranin viisumin pitäisi olla tällä viikolla valmis
- Venäjä on täysin pimennossa edelleen
- Mustanmeren lauttojen aikataulut myös tarkistamatta
- Allrightilta sain kaivettua(!) tiedon, että takalaukkujen raudat eivät enää ole "tilattu" vaan "purussa". Eli toivotaan, että ovat ripeitä satamassa. Ehkä saan raudat ens viikolla.
- GPS:n virtajohto (23e) pitää vielä tilata.

Sunday, 15 June 2008

Kertausharjoituksia ja rikkinäinen stefa

Viikon paussi matkavalmisteluissa. Piti käydä kertausharjoituksissa. Ma-pe Russarössä tetsamassa ja harjoittelemassa odottelua. Ja heti perään oli kaverin polttarit Kaunissaaressa. Oli hyvä keikka, mutta kotimatkalla huomasin, että jo pitkään vuotanut vasen etuiskarin stefa on ihan pakko vaihtaa pikimmiten. Ei tunnu kivalta ajaa, tuntuu "pehmeältä". Alkuviikosta homma kuntoon.

Friday, 6 June 2008

Viisumihakemus eteenpäin + Carnet-takaus OK

Paperiasiat nytkähtivät taas eteenpäin: sain viimein vietyä viisumihakemuksen Iranin suurlähetystöön sekä haettua pankille Autoliiton Carnet-panttaussopimuksen.

Viisumi tullee haettavaksi 2 viikon kuluttua. Sen jälkeen haen vasta Carnetin Autoliitolta. Tilasin myös Pohjolalta pyörän Green Cardin, ja kerroin alustavat päivämäärät jolloin olen Ukrainassa. Tarvitsevat päivämäärät varkausvakuutusta varten.

Update: Carnet-säätäminen tuntuu olevan aika hankalaa, joten ohessa malli panttaussitoumuksesta, jonka vien pankkiin allekirjoitettavaksi (että takaavat 5000e Autoliitolle) ja Autoliittoon säilytettäväksi. Kun palaan ja Carnetissa on sekä maahantulo- että maastapoistumisleimat, saan paperin alle nimen ja takaus raukeaa. Carnet-takauksia on tehty ilmeisesti myös samalla tavalla kuin esim. vuokratakuita.

Tuesday, 3 June 2008

Kaatumaraudat + sivujalan tassun leventäminen


Vähän kerrallaan, mutta eteenpäin kuitenkin: kauan odotetut kaatumaraudat (SW-Motech) RM Heinolta tulivat vihdoin. Kävin hakemassa ja samalla sain kymmenkunta kiristyshihnaa huollon puolelta :) Onneksi kysyin, sillä näitä tulen tarvitsemaan. Ja huollossa niitä on paljon, sillä uudet pyörät on aina näillä köytettyinä. Ja rahaa säästyi.

ADVRiderissa oli hyvät ohjeet, joiden mukaan asennus vie 45min. Vähän kauemmin meni kyllä, mutta tulipahan vaihdettua viimein myös laturin hihna, joka jäi Pekkaveen huoltokeikalta vaihtamatta.

Rautojen pultteihin tuleva Loctiten kierrelukite oli yllättävän kallista (17e), mutta pysyypähän kiinni. Tosin, ei varmaan saa myös aukikaan.. rungossa olevat pitkät pultit olivat niin tiukat, että sain katkastua yhden 6-kulma-avaimen. Täytyy käydä K-Raudassa juttelemassa, ei nimittäin ollut ihan halvin talttasarja. Update: Kävin valittamassa ja sain uuden sarjan.

Pieni, mutta tarpeellinen päivitys tuli myös hoidettua: sivujalan tassu on sen verran pieni, että jalka uppoaa helposti hiekkaan tai nurmikkoon. Piirsin rosteriteröksestä uuden palan ja Fredrik hitsasi sen paikoilleen. Hyvä homma! Jalan pinta-ala kasvoi tuplaksi. Toivottavasti riitää.