Istanbul

Pikainen paiwitys: olen Istanbulissa. Ja hostellin tietokoneessa ei toimi wee-kirjain, joten kirjoitetaan wanhahtawasti :)

Wiime yon nukuin taas totutusti teltassa. Ajelin kaunista pikkutieta haumetsien lapi, kun loysin taydellisen paikan lounaalle (leipaa, tomaattia, suolaa, juustoa, teeta, pahkinoita, wiinirypaleita). Kello ei ollut kuin kolme, mutta paatin silti jaada yoksi, oli niin hienoa olla kotoisissa maisemissa, kuin lapsuuden Meriniemella. Tai nuorena lukemani Ronja Ryowarintyttaren peikkometsassa. Istuskelin saniaisten keskella, join teeta ja kuuntelin hiljaisuutta. Ja odotin pimeaa, jotta woisin pystyttaa telttani.

Hiljaisuudessa oli hieman outoa olla. Ihan kuin olisin tarwinnut liikenteen melua, jotta olisin saanut kiinni muusta maailmasta. Mutta nyt ei ollut kuin mina ja metsan (painostawa?) hiljaisuus. Mielikuwitus alkoi leikkia, kuulin kaikenlaisia aania ja kuwittelin, mita kaikkia elaimia korkean rinteen paalla liikkui. Olin, odotin ja en tehnyt mitaan. Mielenkiintoinen tila.

Hamaran laskeuduttua alkoi helpottaa, kohta woisin kaiwaa teltan ja tehda iltapalaa. Oli hauskaa seurata miten walo muutti koko maisemaa: ensin oksien waleista pilkottaat auringonsateet tekiwat waaleita kohtia saniaisten keskella, sitten kaikki wihrea alkoi muuttua tasaisen tummaksi ja lopulta auringon jo laskettua, oli enaa jaljella pimeytta ja mustia siluetteja.

Yolla kuulin kaikenlaisia outoja aania, mutta olin jo tottunut niihin. Joka telttayona pimean tultua, alkoi teltan ulkopuolella kauhea kuhina. Elaimet oliwat warmasti pienia, wain hiiren kokoisia. Mutta kun kerran jokin murisi matalalla aanella teltan ulkopuolella, nukuin loppuyon puukon kanssa :)

2/3 matkasta on tehty. Wiela wiikko rentoa oleilua Malinin kanssa, ja sitten wiimeinen puristus Istanbulista Helsinkiin, aikaa 6 paiwaa, matkaa 3000km. Eli tulee taas rankka ajo.