Saturday 6 September 2008

Sekaisin Ramadanista

Muslimien pyha paastokuukausi, Ramadan, alkoi tana vuonna 1.9. Syomisesta, juomisesta (vesi mukaanlukien) ja seksista on pidattaydyttava auringonnousun ja -laskun valisena aikana.

Kun ilta alkaa hamartya, koko kaupunki heraa odottavaan kuhinaan: jokainen ravintola tayttyy syomaan tulevista muslimeista, kaikki ruokakaupat ja kioskit ovat taynna illan massailyyn valmistautuvia ihmisia ja jokainen nurmikon palanen vallataan viltein ja ruokakassein. Tunnelma on harras ja yhteisollinen mutta myos kuin karnevaaleissa. Suurimpien ja tarkeimpien moskeijoiden ymparilla on kymmenia ja taas kymmenia pienia kojuja, joista myydaan mita mielenkiintoisimpia herkkuja: varikkaita sokerimassoja, jotka kierretaan tikun ympari, makeita leivoksia, erilaisia kuumia juustopiiraita, halvaa, kuivattuja hedelmia, tuoreita marjoja, teeta, kahvia, mehuja, kebabia, jaateloa, grillattuja ja keitettyja maisseja seka erilaisia pahkinoita.

Mina tietysti seuraan esimerkkia ja varustauduin omine muovipusseineni illan piknikille. Yksin se on vahan tylsaa, mutta onneksi ehdin juuri istuutua alas, kun lahella olleet miehet kutsuivat minut seuraansa. Edellisista kerroista viisastuneena olin varautunut runsain evain ja sain tuotua yhteiselle viltille pahkinoita, oliiveja, kuivattuja hedelmia, valtavan tomaatin ja juustoa. Pari postityolaista, opettaja, casablancalainen laakari, hoitaja ja pari muuta valtion hommissa olevaa miesta. Marokossa asuva laakari puhui hyvaa englantia, joten oli oikein hauska jutella ja illallistaa heidan kanssaan. Juuri tama yhteisollisyys ja jakaminen tekee yksinmatkustamisesta naissa maissa erityisen hienoa (tosin valilla olisi ihan mukava istuskella ihan vain omassa rauhassa..).

Ruokailun jalkeen moskeijan minareeteista alkoi kuulua taas tuttu rukouskutsu, ja miehet lahtivat viela viimeiselle iltarukoukselle laheiseen moskeijaan. Jain seuraamaan ihmisvilinaa ja juomaan teeta ulkopuolelle.

Kotimatkalla paadyin (tietysti alkoholittomaan) ravintolaan juomaan viela pari teeta ja polttelemaan vesipiipullisen. Koska en tupakoi, vesipiipullinen nousee paahan aika nopeasti. Ja kun koko ravintola polttaa ja muusikot laulattavat ja tanssittavat ihmisia, tuntuu kuin olisi parin promillen humalassa. Oli hauskaa, mutta seuraavan kerran poltan vesipiippuni ulkona. Raitis ilma tekee siita paljon nautittavampaa. Ja onneksi tasta humalasta selviaa kymmenen minuutin kavelylla raittiissa ulkoilmassa.

En ole matkustanut kuin muutamassa muslimimaassa (turkki, iran, marokko, bangladesh), mutta vasta nyt naen kuinka vahva ja paivittainen osa elamaa uskonto on naille ihmisille. Hindumaissa taas kaikki on niin erikoista ja mystista, etta heıdan arkielamansa peilaaminen kristittyjen arkeen on mahdotonta.

Huomenna on sunnuntai, kayn ehka katsomassa dervisseja ja korjailen mopoa. Sitten onkin jo maanantai ja Malinin lentopaiva. Ja sita on odotettu!

Voikaa hyvin, niin taallakin.

3 comments:

Anonymous said...

Nämä kertomukset ovat aivan loistavia, matkaoppaista poikkeavia kuvauksia todellisesta elämästä turistirysien ulottumattomissa.

Kiitos Niklas.

Tero_ja_Merja said...

Privjet!

Terveisiä Irkustskista. Vedimme Merjan kanssa 50 tunnin junamaratonin Yekaterinburgista. Normaalista traveller-skenestä poiketen kirjauduimme ineen 4 staran hotelliin (junion suiteen) ja tilasimme safkat suoraan huoneeseen. Nyt wifitämme ja Skypaammee sen minkä ehdimme.

Lueskeltuani tarinoitasi tuli mieleen yksi kysymys: miltä osin koet paastoamisen (esim. ramadamin muodossa) olevan edelleen tarpeellinen nyky-yhteiskunnassa? Käänteistettynä, onko sillä edelleen keskeinen merkitys muutoin kuin uskonnollisessa konteksissa?

_Tero

Anonymous said...

Niku hetki sitten (17.9. klo 14)
N 44.70024 E 25.22997

Eli mies halkoo Romaniaaa, suuntana Rostock/Lübeck.