Lahto Sochısta 18.8.

Jo paasy laivalle Sochissa toi tuulahduksen siita itamaisesta mentaliteetista, jota olin niin kaivannut jo Venajalla: merimiehet kalastelivat pitkilla siimoillaan laivan kannelta, nauroivat ja tanssivat saadessaan saalista, kieli oli jokseenkin ymmarrettavaa tai ainakin sita pystyi lausumaan ymmarrettavasti, kaikki oli jotenkin ..kotoista. 4 vuoden takainen rinkkareissu Turkin ympari oli jattany perussanastoa ja tervehdyksia mieleen, joten oli mukavaa tilata ruoka tai juoma paikallisella kielella.

Lahto Sochista oli rasitavaa odottelua. Ensin en ehtinyt perjantain lauttaan, lauantaina soitin ja lautta kuulemma oli aikataulussa, mutta lippuluukulla sanottiin, etta ko laiva oli vain matkustajille. Sunnuntaina lahti kuulemma autolautta, minun pitaisi olla aikasin aamusta lippuja ostamassa. Aamulla sitten luukulla kerrottiin, etta laivaa ei saatu tyhjennettya, se on siirretty maanantaille. Jokainen yo kulutti turhaan matkakassaa, ruoka oli Sochissa kallista enka muutenkaan enaa jaksanut paivaakaan koko maata. Olin tavannut paljon mukavia ihmisia, mutta perusasioden ja virkavallan kanssan toiminimen oli tuskaa.

Passintarkastuksesta odotin ongelmia, silla yksi leima puuttui maahantulopapereista. Olin hoitanut asiaa Suomen Suurlahetystossa Moskovassa (kiitos Olgalle ja Maijalle) ja sain paperin, jossa kerrottiin matkastani moottoripyoralla yms. selvityksia. Passintarkastuksessa tuli ongelmia puttuvan leiman takia. Sita kyseltiin ja mina vain kohauttelin olkapaivani ja osoittelin Olgan kirjetta. En tieda, mita kaikkea tapahtui, mutta passini lahti kopiointiin viisumeineen ja minut kaskettiin laivaan pakkaamaan pyoraa. Olin hermostunut ja vasynyt saatamiseen enka halunnut enaa mitaan ongelmia. Maija oli pyytanyt soittamaan kun poistun maasta joten pirautin Moskovaan ja kerroin tilanteestani. Jalkeenpain se oli luultavasti ihan OK, mutta koska passini ei ollut taskussani, olin epavarma tulevasta. Sita tulee matkalla hyvin neuroottiseksi matkustusasiakirjoistaan.

Olga sanoi selvittavansa asioita ja tunnin kuluttua minut kaskettiin passimiehen luo kovin sanoin ja samaan aikaan Maija soitti ja sanoi juuri puhuneen suoraan passimiehen kanssa. Sain hieman huutoa, passini ja toivotukset hevonkuuseen. Mutta kaikki hyvin, minulla oli passini ja se oli leimattu ulos maasta. Suurlahetyston puuttuminen suoraan yksittaisen ja kaukaisen matkustajan asioihin tuntui hienolta ja olin hyvin liikuttunut. Tuntui kuin kaikki siihen mennessa keraantyneet vaikeudet ja epavarmuudet olisivat purkautuneet. Olin helpottunut, onnellinen ja soin evaani, tomattimehun, pikkusalamin ja leivan.